Ammatillista pohdintaa sisustajan näkökulmasta

 

Jokaisen ammattilaisen on kannettava vastuu työstään, eli jokaisen työntekijän pitää noudattaa työaikoja, työturvallisuutta ja muita työhön kuuluvia sääntöjä ja ohjeita töitä tehdessä.

Jos oman vastuunsa jättää kantamatta, se koituu kohtaloksi itselle, kollegoille tai jopa asiakkaalle. Esimerkiksi jos purkaa myymälään lyhtyjä ja huomaa, että paketissa olevan lyhdyn lasi on rikki, niin laittaako lyhdyn hyllyyn vai viekö sen pois.

Sisustaja on vaitiolovelvollinen asiakkaan henkilökohtaisista asioista. Ennen urakkaa on huolehdittava, että on ymmärtänyt asiakkaan toiveet. Asiakkaan on myös oltava tietoinen tapahtumasta. Jos urakan jälkeen jokin on kuitenkin mennyt vikaan, on otettava reilusti vastuu tekemästään. Yhdessä voi silloin pohtia mitä olisi vielä tehtävissä. Hyvä moraali työtään kohtaan syntyy hyvästä työilmapiiristä, rakkaudesta työtään kohtaan ja varmasti myös siitä, että jos työ on saatu, niin sitä tehdään hyvin.

Hyvään työilmapiiriin voi itse vaikuttaa omalla asenteellaan kaikkea vastaan tulevaa kohtaan.

Sisustusalalla on mielestäni otettu ympäristöstä huolehtiminen hyvin huomioon. Esimerkiksi ylijääneillä maaleilla ja muilla myrkyllisillä kemikaaleilla on oma jäte- tai kierrätyspisteensä erilaisissa kierrätys-/jätelaitoksissa. Myös puuta, papereja ja metallia kierrätetään.

Yhdenkin ihmisen käytös vaikuttaa työpaikalla suuresti, sillä monesti ilo ja suru tarttuu muihin. Jos on epävarma, niin kysymällä oppii aina ja se kannustaa myös muita toimimaan oikein. On ihanaa saada toinen tyytyväiseksi tekemästään työstään ja hyvät päivät antavat aina potkua tulevaan!

Toinen kerta toden sanoo

Uudessa työssäoppimispaikassa sain vaikka minkälaisia hommia. Kirjotan niitä alapuolelle niin siitä sopii lukea :P

-Myymälän siistiminen
-Asiakaspalvelu
-Kassan päivystys (sain siis myydä)
-Somistus
-Varastossa auttaminen
-Tuotteiden hinnottelu
-Tuotteiden hyllyttäminen

Viihdyin todella Sokoksessa ja osaston vastaava välitti aidosti siitä, että harjottelijat saavat hommia, jotka antavat työkokemusta heidän omalle alalleen. Työkaverit olivat hauskoja ja päivät kului nopeasti. En saanut sieltä kuvia itseasiassa ollenkaan. Eniten mieleen jäi varmaan 3+1 päivät, jotka kestivät keskiviikosta sunnuntaihin, joulutavaran purku ja tietenkin ihmiset.

3+1 päivää
Eli 3+1 hulinaa riitti kolme päivää ja oli niin älytöntä meininkiä, ettei voinut kun nauraa! Koko ajan piti olla menossa. Kun päivä oli ohi, niin ei voinut kuin seistä silmät pyöreinä ja suu auki paikallaan. Hommat painottuivat aikalailla asiakaspelveluun ja tykkäsin niistä päivistä paljon.

Joulutuotteiden purku
Joulua alettiin laittaa pari viikoa 3+1 sten jälkeen. Tavaraa tuli paljon ja töitä riitti niin myymälässä kuin varastossakin.

En olisi oikeestaan voinut toivoa parempaa harjottelupaikkaa. Nyt ymmärtää paremmin kuin ennen sen, että asioita tehdessä toisten huomioon ottaminen on se kaiken perusta. Jos sitä ei osaa niin työstä ei voi nauttia, eikä niin voi elää, sillä työpaikasta tulee ajan kanssa melkein toinen koti ja ihmisistä sielä oppii välittämään kokoajan enemmän. Monesti saattaa kuulla, että työmurheita ei saa tuoda kotiin, mutta kyllä töissäkin huomataan, jos kotona on jokin vialla.

Ihka oikeaa työelämää

Miten niin on taas syksy? Tuntuu vaan että aika kuluu viikko viikolta nopeammin, eikä järki pysy hetkessä mukana. Olisin varmaan lomailun maailmanmestari kun järjestettäisiin vaan kisat ja kyllä kelpaisi taas ottaa pikku breikki. Voihan olla, että joku päivä vielä menen naimisiin hyvin tienaavan urheilijan tai näyttelijän kanssa ja tekisin itse vain sitä mitä mieli tekee. Nyt kuitenkin koulut jatkuu normaaliin tapaan ja edellisessä tekstissä taisin jo mainita työssäoppimisjaksosta.

Alotin siis työt Launeen JYSKissä. Kerkesin olemaan sielä kolme viikkoa kun aloin miettimään, onko ne hommat mistään kotosin. Päivät kestivät sen kuusi tuntia ja kuluivat varastossa laatikoita purkaen, joskus pääsin hyllyttämään myymälän puolelle. Kolmannen  viikon torstaina sain tarpeekseni, soitin Caritalle ja kerroin asiasta. Me sovimme, että Carita soittaisi seuraavana päivänä JYSKiin ja kertoisi, että haluaisin lopettaa hommat siellä. Asiat sitten järjestyivät ja olin seuraavan viikon Ahtialan työmaalla muutaman luokkalaisen kanssa, etsien samalla uutta harjoittelupaikkaa. Ajattelin, että Sokoksen kodin osastollahan saattaisi olla ihan kivoja töitä ja otin sitten tuumasta toimeen. Sain osaston pomon käsiini ja sovimme, että teemme nyt työsopimuksen ja alotan heti seuraavana aamuna!

  

Jakso Ahtialan työmaalla

Toukokuu käynnistyi ja kevät alkoi jo pikkuhiljaa vaihtua kesäksi. Aamulla saattoi tulla jo hiki, vaikka käveli t-paidassa kouluun. Jakso vaihtui ja tällä kertaa kävimme Vipusenkadun sijasta Ahtialan Lumikadulla, jolla peräti kaikki talot olivat Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoiden tekemiä! Meitä opetti Carita, Make ja Jykä.

 

Meillä sisustajilla oli tehtävänä listottaa, maalata, kitata kolhuja ja tapetoida. Jakauduimme noin 4 hengen ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle annettiin oma huone tai talon osa hoidettavaksi. Lisäkseni meidän ryhmää kuuluivat Anu ja Milja. Tehtävät sujuivat sutjakasti kesäisissä fiiliksissa ja kokeiltiin itseasiassa ensimmäistä kertaa tapetointia ja listojen laittamista. Mielestäni parasta jakson hommista oli tapetointi ja telalla maalaaminen. Pintakäsittelijät ja raksapojatkin olivat työmaalla.

 

Ensi syksynä koulu ei jatkukaan ihan normaaliin tapaan, meillä nimittäin on 3 kk työssäoppimista. Osa menee työmaalle ja osa on hakenut erilaisiin sisustusliikkeisiin hommiin. Itse menen Launeen Jyskiin :-). Vähän jännittää, mitä kaikkia kohelluksia taas joutuu kokemaan, mutta ensin pitää vetää vähän kesää henkeen ja sitten elokuussa tutustutaan TYÖELÄMÄÄN !

 

Jakso rakenteista ja materiaaleista.

Meillä alkoi taas uusi jakso. Hommat oli tarkoitus hoitaa venesalissa, Markku Eertolan avustuksella. Alettin rakentaa huonekorkuisia koppeja, jokaisella oli oma "kolo" kaksi seinää ja katto. Jaoimme ryhmän kolmeen osaan, sillä "koppirivejä" oli kolme.
Työn vaiheet:
-Jaettiin ryhmät
-Mitattiin ja sahattiin kevyistä väliseinä rungoista oikean mittaisia.
-Koottiin kehikon ja ruuvailtiin muidenkin edestä
-Laitettiiin kattoon pitkät lankut, joihin kipsilevy kiinnitettiin
-Mittasimme ja sahasimme kipsilevyn
-Ruuvattiin kipsilevyt kattoon ja seiniin. Levy ei saanut olla aivan kiinni maassa, ettei se murenisi. Nostimme sitä metalli kengällä muutaman millin ylemmäs
-sahattiin ikkunan reiän ja kaksi pistorasian paikkaa toiseen seinään
-Tehttin kotelointikehikko ja laitettiin kipsilevyt päälle
-Kittattin saumat ja ruuvin painaumat
-Sitten hiottiin
-Sitten kitattiin
-..........Sitten hiottiin
-Ja vielä tarvittaessa kittattiin ja vähän hiottiin :D
-Malattiin seinät ensin pohjamaalilla sitten päälys.
-Toinen seinä tapetoitiin.
Mun mielestä oli kiva jakso ja opin tosi paljon uusia asioita! Pääasiassa kaikki meni hyvin, päivät eteni yleensä noopeasti, välillä vähän hitaammin. Seuraava jakso onkin kolmas ja viimeinen. En käsitä miten vuosi onkaan mennyt näin nopeasti, vasta oli syksy ja ensimmäisen päivän kesän jälkeen muistaa kun eilisen... Ei muuta kun nokka kohti seuraavaa jaksoa ja KESÄÄ!

Etninen sisustustyyli

Etninen sisustustyyli on hyvin laaja. Se ottaa vaikutteita eri kansojen ja kulttuurien sisustuksesta ja esineistöstä. Kiina, Intia ja Afrikka on suosituimmat etnisentyylin lähtömaat. Tyyliin voi ottaa vaikutteita myös omista esineistä esimerkiksi talonpoikaistyyliä voi yhdistellä moderniin sisustukseen.



Luonnon materiaalien käyttö, "mausteiset värit" ja käsityöperinne tuovat sisustukseen etnistä makua.

 Etnistä tyyliä voi kutsua myös nimityksellä folklore, jolla tarkoitetaan monikulttuurista, värikästä, hyvin sallivaa ja eri kulttuuri elementtejä yhdistelevää "tarinallista" tyyliä.

 Tyylille ominaista ovat eri paria olevat kalusteet, käsityömäisyys ja hallittu sekamelska. Tyyliin sopii erityisesti uusvanhat sekä teollisuus henkiset valaistimet, keraamisella jalalla olevat jalkalamput, taotut metallivalaisimet, lasilyhdyt sekä niinestä tai pajusta punotut varjostimet.

  

Käsintehty afrikkalainen maski, joka sopii hyvin esimerkiksi koristamaan seinää.



Punottu varjostin



Harjotustyöt

Patakinnas
Ensimmäinen harjoitustyö verhoilussa oli patakintaan teko. Opettajana toimi Reijo Hurmalainen.
Työn vaiheet:
-Piirsimme kaavat
-Leikkasimme palaset kankaasta
-Leikkasimme palaset pehmusteesta
-Ompelimme toisiinsa kuuluvat palat yhteen
-Käänsimme työn oikeinpäin
-Ompelimme kolon kiinni käsin
-Kinnas oli valmis

Patalappu
Patakintaan jälkeen teimme patalapun ja työn vaiheet olivat kutakuinkin samat kuin edellisessä.
-Piirsimme kaavat
-Leikkasimme palaset kankaasta
-Mittasimme kuinka pitkä tereen tulee olla
-Ompelimme tereen kankaaseen
-Ompelimme toisiinsa kuuluvat palat yhteen
-Käänsimme työn oikeinpäin
-Patalappu oli valmis

Opin töiden tekemisessä kaikenlaista uutta, mutta mielestäni se ei ollut kaikista kivointa. Opin erilaisia ammattisanoja ja ompelukoneiden salat ;) Tämän jälkeen aloitimme rahien verhoilun ja se olikin jo astetta haastavampaa mutta hauskaa silti!

Siivet

Ajatuksena oli,että teen siipeni lohikäärmeelle, mutta keijun siivet niistä tuli. Kun katson niitä niin mieleen tulee, että metsään on saapunut syksy ja keijut ovat järjestäneet satumaisen kauniit juhlat. Juhlat ovat täyttyneet iloisesta puheesta, naurusta, musiikista ja helinästä. Kaikki ovat tuoneet mukanaan syötävää, juotavaa ja erilaisia lahjoja. On nuoren prinssin kruunajaiset. Kun prinssi kruunatan hänelle lehahtaa maan kauneimmat siivet, jotka ovat suuremmat kuin muilla ja täynnä taikaa. Tätä päivää on odotettu taas vuosien ajan ja nyt se on vihdoin koittanut!
                                              Siivet on valmistettu valkoisista ja erilaisista ruskeista höyhenistä. Niihin on pyöritetty rautalangasta "sykkyröitä" ja lisätty tietenkin ripus taikapölyä. Siivillä pystyy lentämään, mutta niitä on käytettävä oikein eikä siihen pysty kun kruununperilliset. Ne eivät siis saa joutua väärin käsiin tai tapahtuu kamalia ja kaikki luonto maan päällä voi tuhoutua. Siipiä ei tarvitse pestä tai huoltaa, sillä ne hoitavat itse itsensä ja ovat aina kauniit vaikka mitä kävisi. Kun niiden kantaja kuolee, siiville ei käy varsinaisesti mitään, mutta niiden hehku häviää, sillä siivet ovat "elossa" vain sillon, kun ovat kenentahansa elävän hallussa.